Lopputalvi ja alkukevät Grazissa

teil 2

Tammikuu oli tapahtuman täyteistä aikaa ja hurahti ohi kuin huomaamatta! Vihdoin ja viimein Graziinkin saatiin lumipeite, josta riitti tekemistä moneen lumisotaan. Huomasin myös, että Pikkukakkosen lopussa esitettävästä "Varokaa heikkoja jäitä"-videosta olisi täälläkin hyötyä. Nimimerkillä: jos järven jäästä näkyy läpi, niin se harvemmin kestää kahden miehen painoa.

Lehtisotaa tammikuussa

We shall never surrender

Almost there

Maaseutua

Vaellustiimi

Urheiltua tuli muutenkin kuin vain pelastamalla kavereita heikoista jäistä, mm. koripallon merkeissä. Osallistuttiinpahan turnaukseenkin ja kakkossijan lisäksi, mielestäni me olisimme ansainneet bonuspisteitä joukkueen nimestä Hölökynkölökyn, jota kukaan ei osannut lausua. Vaeltamista vuorillakin on harrastettu kavereiden kanssa ja vaellettu vuorien yli kauniiseen Frohleitenin kylään Steiermarkissa.
Tammikuun lopussa tuli kokeiden aika ja myös jäähyväisjuhlien aika, sillä osa ensimmäisen lukukauden ystävistä joutui lähtemään takaisin kotimaihinsa.

Schönbrunn

Pyjamabileet

Helmikuun alussa tuli nautittua oopperassa Lemmenjuomasta ja  myös Pendulumin DJ-keikasta täällä Grazissa. Kävimme myös reissulla Wienissä turisteilemassa ja noutamassa seuraavan semesterin uudet tulokkaat, turkkilaiset tytöt Burcinin ja Göcken.

Nam nam

DJ tykkäs Jokereista

Samoihin aikoihin kuin Suomessa vietetään laskiaista, Itävallassa vietetään Faschingin aikaa, joka on iloinen juhla ennen "paastoa" ja muistuttaa vähän Suomen vappua ilmapalloineen ja naamiaisasuihin pukeutumisineen. Fasching-tiistaina livemusiikilla ja ilmaisilla Krapfeneilla höystettyjä, riehakkaita tapahtumia järjestettiin ympäri kaupunkia aukioilla, ja jos minkä moisia asukokonaisuuksia löytyi! Aukiot olivat täynnä eri-ikäisiä ihmisiä ja juhla huipentui osaltamme illalla mahtaviin juhliin keskustassa.

Fasching-juhlintaa

Seuraavana aamuna olikin lähtö Müncheniin, jossa vierailimme Andreaksen perheen luona! Pääsin nauttimaan erittäin maittavista baijerilaisista ruuista, joita Andreaksen äiti valmisti, ja lisäksi turisteilemaan Münchenissä oikein kunnolla. Münchenin kauniit linnat Nympfenbergin johdolla tuli tarkastettua ja lisäksi teimme päiväretken Neuschwansteinin prinsessalinnalle etelään päin Münchenistä! Voin kertoa, että linna oli yhtä upea kuin kuvissakin ja Disneyn alkuteksteissä.
Koska jalkapallo kuuluu erottamattomana osana keskieurooppalaiseen kulttuuriin, niin kävimme tottakai Münchenin Allianz-areenalla seuraamassa TSV München 1860erin peliä. Ottelu ei ollut ehkä mikään jalkapallon riemuvoitto pelillisine ansioineen, mutta upea kokemus kaiken kaikkiaan oli pelkästään sinisen ufoareenan näkeminen.

tosi leijonafani

Neuschwanstein

Koska Ludwig tykkäs rakennella linnoja

Bavaria

1972, legendaariset olympialaiset, joissa MEIDÄN Lasse toi Suomelle vielä kaatumisen jälkeenkin kultaa ja maailman ennätyksen, mutta jotka lähinnä muualla maailmassa muistetaan verilöylystään, järjestettiin missäpäs muualla kuin Münchenissä. Vaikka yleensä en ole 70-luvun arkitehtuurin ylin ystävä, niin Münchenin betonisessa olympiastadionissa oli kuitenkin sitä jotakin, menneiden urheiluvuosien (ja suomalaismenestyksen) tunnelmaa. Kiipesimme myös Olympiatorniin, josta hyvällä säällä voi Münchenin lisäksi nähdä Alpeille asti.
Meitä suomalaisia on kaikkialla, Münchenissäkin! Tämä tuli todistetuksi siellä useampaan otteeseen kun tapasin Münchenissä opiskelevan suomalaistytön ensin sattumalta jalkapallopelin jälkeen ja myöhemmin menimme loistavassa suomalaissaksalaisseurueessa improteatteriin (kävi myös ilmi, että yksi improteatterin näyttelijöistä oli puoliksi suomalainen, ja saimmepa kuulla sketsinkin kauniista kielestämme).

Bavariat, pyhiinvaelluskirkot, museot nähtyämme, olimmekin valmiita vastaanottamaan rakas perheeni Graziin hiihtolomaa viettämään. Toivottavasti residenssi Piiraisilla oli mukava loma täällä Steiermarkissa, tuli heitä opastettua steiermarkilaiseen kulinaristiseen maailmaan, mm maistattamalla paikallisia viinejä ja oluita, paikalliseen urheiluun mm. jalkapallopelissä ja laskettelemalla Schladmingissa ja turisteilemassa Sloveniassa, sekä Arnold Schwarzeneggerin museossa. Iloinen asia oli myös rakkaiden opiskelutovereideni saapuminen Graziin kyläilemään! Oli ihana nähdä kaikkia!
Nyt meen henkäilemään kevätilmaa ulos, koska lumethan kesti täällä tasan niin kauan kuin perhe Piirainen oli Grazissa! Kiva kun kävitte ja tervetuloa kesällä uudestaan, mutta silloin voitte jättää lumet tuomatta, nyt se oli vain mukavaa virkistystä! 

 Bussi,

eure  Sara 

Chic noir

 ps.


 

Koska oon ollu vähä laiska/kiireinen kirjoittamaan, julkaisen menneet tapahtumat kahdessa osassa:)

Teil 1.

You came, you raved and we loved it! <3

Schladming, marraskuun 30. päivä armon vuonna 2012, Uskomatonta! Swedish House Mafian jäähyväistourneen konsertti Schladmingenin hiihtomontussa Alpeilla: 14 000 ihmistä reivaamassa sydämensä kyllyydestä, upea musiikki, vodka bull huulilla, lumisade ja mahtava fiilis. Muun muassa näistä asioista koostui Pohjois-Steiermarkissa ollut konsertti.  Mahtuipa reissuun eksymisiä Alppien rinteillä pimeässä ja suojapaikan saamista sattumalta löydetystä majatalosta.




Paljon paljon on tapahtunut rakkaassa Itävallassa, ja Suomessakin tuli piipahdettua rakkaita ihmisiä tapaamassa ja joulua viettämässä! Nyt jatkan kuitenkin siitä mihin jäin eli joulukuun ja tammikuun alun tapahtumista. Huhhuh mistähän sitä aloittaisi!
Itsenäisyyspäivää vietimmekin komeasti Suomen suurlähettilään vastaanotolla Maamme-laulua laulaen ja talon antimista nauttien.

Matkalla

Joulukuun alussa tuli myös tehtyä ikumuistoinen reissu Mozartin kotikaupunkiin Salzburgiin! Tippaakaan ei tullut nukuttua, mutta se ei reissumieltä haitannut, vaan nautimme täysin siemauksin kauniista (ja tuulisesta hrrr) Salzburgista. 

Salzburgin päärautatieasema ja saapuminen kaupunkiin

"Nyt ollaan korkealla"

Itävaltalaiseen kulttuuriin kuuluu ehdottomana osana Apres-ski

Näkymiä hissistä

Joulukuun puolessa välin olikin aika ESN-hiihtoreissulle Zell am Seen ja Kaprunin alueelle. Upea reissu! Kaprunin Kitzsteinhornin jäätiköt, näkymät alppilaaksoihin auringon paistaessa, upeat rinteet ja loistavat vaihtarikaverit- reissu oli upea! After-skitä unohtamatta. Taisi Kaprun olla vaan liian iso mesta suomalaisille ja 020202 tuli soitettua useemman kerran etsittäessä reittiä hostellille, (joka muuten sijaitsi 200 metrin päässä kyseistä paikasta). Saunan lisäksi tuli vierailtua ja lounastettua Salzburgin Bundeslandin korkeimmalla huipulla 3023 metrissä. Nyt voin rehellisesti sanoa: "Huipulla tuulee". Lisäksi haluaisin sanoa: Note to yourself: älä ikinä enää ota Sloveniasta ostettuja kenkiä soihtumarssille jäisille Alppien rinteille, ellet halua kaatua ja sytyttää hanskaasi palamaan!

Juuri ennen Suomeen tuloa oli aika upealle Shantelille, joka soittaa Balkan-värittäistä musiikkia. Hiki tuli tanssiessa ja upeata oli.
Joulu oli ihana viettää kylmässä kotoisessa Suomessa rakkaiden parissa.

Bischofshofenin mäkimontussa

Takaisin saavuin sopivasti uudeksi vuodeksi kokemaan itävaltalaisen uudenvuodenaatonvieton! Seurasimme sillalta linnakkeelta ammuttu ilotulitusta, tanssimme pääaukiolla live-musiikin tahdissa ja osallistuimme itävaltalaisten ystäviemme uuden vuoden valvojaisiin.
Sitten olikin aika melko suomalaiselle viikonlopulle: Ikean kalabuffeen jälkeen suomalaisten intohimoa: JÄÄKIEKKOA. Graz 99ersin peli oli täynnä porukkaa ja tunnelma hyvä. Jotta suomalainen viikonloppu ei loppuisi, seuraavana päivänä vierailimme kylpylässä, jossa oli suomalainen sauna!! Saunassa oli tosin ihan omituiset säännöt, löylyä saa heittää vain vartin välein, sillä pitää odottaa, että virallinen "saunamestari" tulee paikalle. Kuulemma näin tehdään Suomessakin... :D Suomalaiset ja mäkihyppy ovat myöskin aina kuuluneet yhteen, ainakin menneinä vuosina, ja kun 6.1 kilpailtiin Bischofshofenissa Keski-Euroopan mäkiviikon herruudesta, niin pitihän sitä mennä katsomaan. Tunnelma oli katossa ja Bischofshofenin pikkukaupunki täynnä hurraavaa urheilukansaa. En ole varmaan ikinä nähnyt niin paljon itävallan lippuja samassa paikassa, koko kaupunki oli punavalkoinen. Mulla oli pieni Suomen lippu mukana, jota heilutellessani sain paljon kyselyitä, että mihin kaikki suomalaiset mäkihyppääjät ovat kadonneet. Olin tehnyt plakaatin telkkarikameroita varten: "Janne Ahonen kommt zurück + terveisiä Ieti-ukille", ja eipä mennyt kauaakaan kun plakaatiin kirjoittama ennustukseni toteutui ja Janne Ahonen ilmoitti paluuaikeistaan.  Suomen lippua heilutellessani tapasin myös muita suomalaisia kisaturisteja ja Eestin lippua heiluttelevia itävaltalaisia. Kisan jälkeen, ja Schlierin itävaltalaisten iloksi voitettua, kaupunki oli täynnä iloisia juhlijoita ja livemusiikkia. Eihän sitä malttanut heti kotiin lähteä, vaan odotettiin aamu kolmen junaan. Seuraavana päivänä luennolla ja koristreeneissä vähän väsytti, mutta oli se sen arvoista!


Bussi,

eure Sara