(Urheilu)hulluja nuo itävaltalaisetkin

Tähän alkuun tietovisa: Mikä saa tuhannet opiskelijat nousemaan maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan (tai jatkamaan tuohon aikaan samoilla silmillä yliopistolle), jos ilmaista ruokaa tai juomaa ei lasketa? No, ei ainakaan normaalit luennot, vaan ilokseni on todettava että yliopistoliikuntaan ilmoittautuminen. Tuhansia tuhansia opiskelijoita odotti minua klo 6:30 maanantaiaamuna, kun saavuin yliopiston päärakennukselle ilmeisen myöhässä, sillä olin jonon 981. Monet olivat yöpyneet päärakennuksen käytävillä edellisen yön, samaan aikaan kun me vaihtarit tästä tietämättömänä pidimme grillibileitä. Jonossa tapaamieni uusien tuttavien kanssa päätimme, että mekin yövymme ennen kesälukukauden alkua ja uusien urheilukurssipaikkojen jakamista ulkona. Kesälukukaudella riippuliito on sitten minun heiniäni. Nyt onnistuin kuitenkin saamaan tosiaan numeron 981 (mikä ei sinällään ihmismäärään verrattuna ole huono) ja tiistaina uudestaan jonotettuani, sain paikat koripallosta ja lentopallosta. Eli juuri niistä, mistä eniten halusinkin. 

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Huhhuh aika menee täällä niin nopeasti, ettei ehdi edes blogia kirjoittaa. Paljon on tekemistä, ja vilinää. Vähän vajaaseen kahteen viikkooni täällä kauniissa ja vielä lämpimässä Grazissa mahtuu mm. uusia ystäviä, PALJON uusia ystäviä, juhlintaa, kämppisten konsertteja, BBQ-juhlia, eksymisiä, Stammareita ja viikkopäivät (juhlat sen kunniaksi, että olen ollut viikon täällä). Rakkautemme Grazin kanssa kasvaa vain, mitä paremmin opimme tuntemaan.  Okei, myönnettäköön, että eksyn melkein joka kerta kun astun ovesta ulos, jopa matkalla yliopistolle, vaikka asumme käytännössä naapurissa. Asian voi toisaalta kääntää niinkin päin, että hankin vain itselleni vähän lisää liikuntaa (ja toisinaan muillekin, jotka luottavat navigointitaitoihini). Haluan pitää huolta kunnostamme, ja samalla tulee löydettyä uusia paikkoja. Toki pari kertaa yöllä yksin eksyttyäni, on tehnyt mieli soittaa neiti Kulmalalle.

Grazin maamerkki

Alkuasetelma ennen Pinkelpartyja, joista kerron ensikerralla lisää.

kotityöhyrrä ja saran sarake

Saksaa on tullut puhuttua niin paljon, että välillä jopa suomen puhuminen Skypessä tuntuu vaikealta. On ihana puhua saksaa, ja tosi kiva, että omistan niin mukavat kämppikset, joiden kanssa voin puhua paljon. Meitä on täällä WG:ssä yhteensä 4 asukasta: Minä (ylläri), Tini, Anka ja Valentin (tai oikeastaan meitä on 5, koska Ankan poikaystävä Boris asuu myös käytännössä täällä). Perjantaina juhlittujen viikkojuhlieni jälkeen olen myös täysivaltainen WG:n jäsen, eli tarkoittaa, että sain kotityöhyrrään oman sarakkeen. Wuhuu! 



 Eilen koin mielettömän upeita elämyksiä, kun olimme valloittamassa Alppeja. Tämä reissu ansaitsee kyllä todellakin oman blogikirjoituksen kuvineen, joten säästän sen ensikertaan.

Pahoittelen tämänkertaisen blogini kuvien vähyyttä, mutta asia juontaa juurensa erääseen uintireissuun, jolloin kamera sanoi kaputt. Toisinsanoen se on rikki.

Nyt lopetan blogin, sillä tulee muuten kiire kansainvälisiin ruokabileisiin (myönnetään, täällä syödään koko ajan). 

Bussi,

Eure Sara 

Sturmzeit!

Suomalaisia ja itävaltalaisia perinteitä :D

Silmienkantamattomiin nauravia iloisia perinneasuihin pukeutuneita ihmisiä, itävaltalaista olutta+ perinteistä kerran vuodessa saatavaa viinistä valmistettua Sturmia, ja lukemattomasti hyviä tanssi- ja musiikkiesityksiä -Tähän kaikkeen ja paljon muuhunkin pääsin sunnuntaina tutustumaan perinteisessä Aufsteiern juhlassa, joka järjestetään joka syksy kiitokseksi menneestä kesästä. Tunnelma oli äärimmäisen riehakas ja iloinen. Ajan kulumistakaan ei hyvässä itävaltalaisessa seurassa huomannut, vaikka vietimmekin iltaa Glöckl Bräu nimisessä paikassa, joka on tunnettu 3 kertaa päivässä lyövästä kellostaan ja hyvästä oluestaan. Ravintolalla on oma Brauerei eli se valmistaa itse omat oluensa, ja niin hyvältä se maistuikin. Kasvissyöjänä oleminen on Itävallassa lähes mahdotonta, joten päätin tarttua taas haarukalla pihviin. Tällä kertaa maistoin makoisaa perinteisellä kurpitsaöljyllä maistettua Schnitzeliä. Tämän takia kannatti ehdottomasti alkaa syödä lihaa! Itävaltalaiset ystäväni veivät lopuksi minut Univierteliin, mikä on opiskelijaelämän keskus, ja tapahtumia täynnä ja missä myös ihana asuntomme sijaitsee.

Syksyisin Steiermarkissa vietetään ns. Sturmzeitia eli aikaa jolloin jokaisessa baarissa, ravintolassa, kapakassa tms. tarjotaan viinistä valmistettua Sturmia (Sturm=myrsky)

KF-Unin päärakennus (varo, ettet sekoita JYU:n C-rakennuksen kanssa)

Eilen olin ensimmäistä kertaa tulevassa opinahjossani Grazin KF-yliopistossa. Karl-Franzens-Universität on suurin Grazin kuudesta yliopistosta, ja sillä on pitkät perinteet yliopistohistoriassa. 1558 perustettu yliopisto on saanut nimensä Itävallan keisari Frans I mukaan. Yliopiston päärakennus oli jotenkin niin ylväs, että itsellekin tuli juhlava olo kävellessäni päärakennuksen ovista sisään. Vaihtareille tarkoitettu info sisälsi paljon hyödyllistä tietoa, mutta tärkeimpänä antina pidin ehdottomasti muiden vaihtareiden kohtaamista. Kaikki tuntuvat olevan todella kiinnostuneita, kun sanon tulevani Suomesta. Ehkä se on sitten vielä nykyäänkin jotain niin eksoottista. Ensimmäisten kysymysten joukossa tulee usein kysymys: miten te pärjäätte talven yli. Niin kertokaa se minulle te siellä Suomessa. Eilenkin otin täällä lämpimässä Grazissa aurinkoa ja kuljin topilla. Tänään sama meno jatkuu! Saran ja Grazin välinen rakkaus jatkaa kukoistamistaan :D

Grüß Gott!

ÖsterreichÖsterreichÖsterreich! Jetzt bin ich hier! :D .
Seikkailu Keski-Euroopassa alkoi eilen aamulla kuuden aikaan Jyväskylä CITY airportilta kohti suomalaisten kulttuurimatkojen ikisuosikkia Tallinnaa, josta koneen vaihdon jälkeen perhoset vatsassa matka jatkui edelleen Itävallan kauniiseen pääkaupunkiin Wieniin. Heti koneesta lentokentälle astuttuani tunsin itseni tervetulleeksi. Tuoksu, jota ei voi rakastamatta: Bäckerei! Vihdoin Itävallassa!
Noniin, maan kamaralla saavuttiin, mutta minulla ei ollut, leipomon lisäksi, mitään hajua, minne kuuluisi mennä. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy, tosin Wienin lentokentällä kaikki tuntuivat olevan remontin keskellä niin hukassa, että kukaan ei tiennyt minne mennä ja paikallisetkin olivat kortilla. Pienien vihjeiden jälkeen löysin tieni kuitenkin Wien Mittelle vievään junaan. Wien Mittella voittajafiiliksen saattamana marssin ostamaan metrolippua. Ajattuani Wienin metrolla hetken ympyrää, huomasin lisäksi, että olin puolihuolimattomasti ostanut koirien metrolipun! Ilmankos se oli niin halpa! Eli sekä koirana, että melkein jäniksenä päätin luottaa tuuriini ja heittää blondikortin esiin tarkastajan tullessa.

Lempinurkkaus kauniista huoneestani (mm. koska siellä on sänky, joka vetää kyllä tällä hetkellä puoleensa)

Sitkeän etsinnän, ja suklaakroisantin (jotka on muuten täällä todella halpoja) jälkeen, pääsin endlich Graziin menevään junaan. 
Pitkä, jännittävä matka takana, ja nyt olen päässyt asettumaan taloksi, mm. ripustamalla ensitöikseni eteiseen Suomen lipun roikkumaan ja tutustumalla superkämppiksiini! Huipputyyppejä ja livemusiikkia riittää. Löytyy niin itävaltalaisessa idolssissa menestyneitä, kuin klassisen musiikin taitajia. Vähän kuin rakas ystäväni Esko olisi täällä koko ajan!

Sain kämppikseltäni Tiniltä kirjoja lainaan... Kunniapaikalla <3 t-paidan vieressä

 Ensi vaikutelmat Grazista ovat todella positiivisia, mielettömän kaunis kaupunki. Olen rakastunut itävaltalaisiin kahviloihin, joista sain eilen ensimmäiset maistiaiset. Ihana tunnelma. Muutenkin täällä juodaan todella paljon kahvia, ja kämpilläkin lisää kahvia keitetään noin tunnin välein ja kokoonnutaan ulos parvekkeelle juomaan. Aino Elomäki olisi taivaassa. Tähän vuoden aikaan toinen hittituote on vappusimamainen Sturm, jota sain eilisissä illanistujaisissa maistella. Olo on kuin lapsella, jolle kaikki on uutta :D

Ps. kiitos äidille korvapuusteista ja muista mukaan pakatuista herkuista

Hier komme ich!

Alussa oli unelma, vaihtopapereita ja Sara. Nyt tuo unelma alkaa pikkuhiljaa muotoutua todeksi, kun Itävaltaan lähtöön on aikaa enää kaksi (2!) yötä. Seikkailu on siis alkamassa ja Keski-Suomen järviset ja mäkiset maastot vaihtumassa Steiermarkin kumpuileviin viinilaaksoihin ja taustalla heijastuviin Alppeihin. Olen siis lähdössä opiskelijavaihtoon Itävallan eteläosiin, Steiermarkin osavaltion pääkaupunkiin Graziin lukuvuodeksi 2012–2013. Graz on Itävallan toisiksi suurin kaupunki (250 099 asukasta) ja tunnettu opiskelijakaupunkina. (En voi olla mainitsematta, tunnettu myös Arnold Schwarzeneggerin kotikaupunkina). Tässä blogissa kerron kuulumisiani Keski-Euroopan seikkailuni tiimoilta, sekä julkaisen tietysti huippukuvia (kirjaimellisestikin). 

Yhtäläisyyksiä kotikaupunkini Jyväskylän ja Grazin välillä: kellotorni keskellä kaupunkia

Fiilis lähtöä kohtaan on onnellinen ja odottava, mutta jännitys alkaa hiipiä vatsanpohjaan. En ole ikinä asunut ulkomailla, ja pisin ulkomaan seikkailuni on tähän mennessä toissakesäinen Interrail-matka kolmen todella hyvän ystäväni kanssa. Tuo reissu jätti kuitenkin halun päästä asumaan Keski-Eurooppaan, joten olin todella iloinen, kun kuulin, että saksan kielen ja kulttuurin pääaineopiskelijoilla Jyväskylän yliopistossa on tapana lähteä vaihtoon jo toisena opiskeluvuonna. Tuosta uutisesta ja päätöksestä lähteä vaihtoon on nyt jo noin vuosi aikaa (huhhuh, aika menee nopeasti), joten moottoritie alkaa olla jo aika kuuma. Kohta mennään! :D