Nam Glühwein!

Jokapuolella Glühweinkojuja, jouluvaloja ja jouluherkkuja. Joulun alusaika on todellakin alkanut! Virallisesti joulumarkkinat avattiin täällä Grazissa viime perjantaina, ja tuota loistoa olimme ihailemassa isolla porukalla. Tosin jo monta viikkoa yliopistolla on luentojen välissä tai jälkeen voinut jäädä nauttimaan lämpimästä Glühweinista ja hyvästä seurasta yliopiston glühweinkojuille. Glühwein muistuttaa suomalaista glögia, mutta kuitenkin puhutaan ihan eri juomasta. Molemmat tosin lämmittävät kylmällä ilmalla mukavasti, tosin epäilen vahvasti, ettei tänne tule niin kylmä laisinkaan kuin Suomeen. Tai no, mistäs sitä tietää, pysäytetään ensin ilmastonmuutos! Helpolta kuin se kuulostaakin, mutta pienin askelin, pienin askelin!


Ilmastonmuutoksesta puheen ollen, viime sunnuntaina oli täällä Grazissa paikallisvaalipäivä. Vaalikamppailu täällä Grazissa oli tiukkaa, ja sanoisinko erilaista kuin Suomessa. Musta Marimekon laukkuni on täynnä vihreiden vaaliflaijereita, ja Freiheitsplatzilla olleessa FPÖ:n konsertissa piti poliisien tulla mieltäosoittavien vihreiden ja piraattien väliin, näiden protestoidessa ja buuatessa vahvasti FPÖ:n paikalliselle puheenjohtajalle. Ikäjakauma erottui selvästi poliisirivistön molemmin puolin, voitte arvata kummalla puolen nuoret ja kummalla iäkkäämpi väestö seisoi. Itävalta on monella tapaa samankaltaisen lähihistorian omaava maa kuin Suomi, ehkäpä juuri sen takia, molemmissa maissa ovat äärinationalistisoikeistolaiseksi populistipuolueiksi kuvaillut  FPÖ (Itävallan vapauspuolue) ja Perussuomalaiset saaneet muualla maailmassa suuresti ihmetellyn suuria vaalivoittoja. Onneksi kansa on kuitenkin sekä Suomessa, että myös Euroopan unioniin vuonna 1995 liittyneessä Itävallassa ymmärtänyt, että muutoksen avaimet löytyvät muualta, kuin rasistisista lausunnoista, ja Jytky jäi sekä Suomessa tämän syksyn kunnallisvaaleissa, että myös täällä Grazissa tulematta. Vaalien suurin voittaja Grazissa oli Itävallan kommunistinen puolue KPÖ, joka nousi Grazin toisiksi suurimmaksi puolueeksi konservatiivisen Itävallan kansanpuolueen ÖVP:n rinnalle.  ÖVP ei ehkä ole ylinsuosikkini, mutta ainakin pormestarin eli puolueen puheenjohtajan piikkiin meni ilmainen ruoka ja viinit Erasmuksille, eli ei haittaa.









Koska en omista äänioikeutta Itävallassa, lähdimme viime sunnuntaina äänestämisen sijaan nauttimaan vuoristoilmasta ja laskemaan. Laskettelukausi 2012-2013 on avattu Itävallan Alpeilla Mölltalerin jäätiköllä. Mölltaler Gletscher tarjosi meille upeat rinteet ja loistavan päivän. Aurinkokin suosi meitä, ja 3000 metrissä oli todellakin jo kuuma. Alkoi viereinen vuoristojääjärvi jo kovasti houkutella. Laskeminen oli todella hauskaa ja kyllä upeita vuorenhuippuja ihastellessa kelpasi laskea. Upean päivän kruunasi se, että meinasimme belgialaisen kaverini Jasperin kanssa jäädä Kärnteniin, sillä myöhästyimme viimeisestä junasta alas vuorilta ja matkanjohtaja jo soitti, että bussi ei voi odottaa kauempaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja loppujen lopuksi laskin pääni tyynylle kultaisessa Grazissa.

Myös muutakin talviurheilua on tullut harrastettua esimerkiksi vanhaan kaupungin Karmelitarplatzille pystytetyllä luisteluradalla. Luistelu on kivaa, mutta hassua on, että varpaat ei ole koko ajan jäässä, niin kuin Suomessa parhaimmilla luistelukeleillä.













 

International love

Zotter

Suklaapavut Intiasta

Eri kansoista tulevia ihmisiä yhdistävät monet asiat, yksi niistä on ehdottomasti rakkaus suklaaseen. Tämän vuoksi vierailimme (jälleen) Zotterin bio-suklaatehtaalla Etelä-Steiermarkissa. Suklaa on rakkaus, mutta koska ensimmäisestä kerrasta ei voinut tietenkään oppia, että ensimmäisellä suklaalähteellä en kannata syödä ja juoda itseään kylläiseksi, niin oli taas suklaan yliannostuksen riski lähellä. Mutta niin kuin vanha sananlasku sanoo: "Ahneella on ***kainen loppu. ". Suupielet suklaassa, mutta onnellisena poistuimme suklaatehtaalta odottelemaan sitä kolmatta kertaa, jolloin suklaan syöntiä olisi jotenkin oppinut annostelemaan. Viimeisellä "running chocolate"-hihnastolla alkoi mieli tehdä jo jotain, joka sisältäisi suolaa.




















Elämä Grazissa hymyilee edelleen, ja nyt onkin aika lähteä seuraaviin Erasmusbileisiin!





Bussi,

Eislaufen

eure Sara

Kertomuksia Viinistä

On tapahtunut vaikka mitä, mutta erinäisistä sattumuksista johtuen, en ole päässyt kirjoittamaan blogiani aiemmin. Ehkä suurin yksittäinen syy on, että kaadoin vahingossa vettä entisen Vaioni päälle, ja koneelle oli pidettävä hautajaiset, sen palattua tietokonekliniikalta (tietokoneille oli oikeasti oma ambulanssi tarjolla). Nyt adoptoin uuden Vaion, joka on parempi kuin edeltäjänsä, mainosta Sonylle.

Loca people

Anyway, olen viettänyt loistavaa aikaa täällä Itäisissä valloissa. En ole katunut hetkeäkään, että tulin tänne. Niin mahtavaa on ollut. Mistä aloittaisin kertomisen, kun niin paljon on tapahtunut. Wien! Kyllä olen juonut viinii Wienissä ja nähnyt Tonava kaunoisen. Parisen viikkoa sitten matkustimme rakkaiden ystävieni kanssa Itävallan pääkaupunkiin Wieniin. Reissu oli mahtava! Tosin edelleen pinnan alla, minussa sykkii vihreä sydän Grazille ja Steiermarkille. Graz on rakkauteni, Wien hyvä iso ystävä, jonka luona on mahtava tulla käymään. Asuimme Wienin reissun ajan saksalaisen ystäväni Annen poikaystävän serkun luona, joka opiskelee tätä nykyä Wienissä. Mikä olikin upeaa, sillä pojat veivät meidät tietenkin ulos suosikkiklubeilleen Wienissä. Aluksi meno oli vähän Chicki-micki, mutta lopulta päästiin asiaan, kun menimme klubille nimeltä LOCO, joka oli todellakin nimensä mukainen. Krebailu on meidän juttu!

Elisabeth von Österreich-Ungarn

Haluaisin sanoa pari sanaa ilmiöstä Sissi.  Itävallan keisarinna Elisabeth eli dramaattisen elämän, Itävallan keisarikunnan mahtiaikoina. Sissin kuolemasta on yli 100 vuotta aikaa, mutta ihmisten kiinnostus Sissiä kohtaan ei ole loppunut, eikä tule loppumaan. Kaunis keisarinna on jättänyt syvät jälkensä kulttuuriin ja hänet tunnetaan ympäri maailmaa! Kukapa tyttö (tai sukupuolten välisen tasa-arvon kunniaksi: poika) ei olisi lapsena leikkinyt olevansa Sissi?

Schönbrunn

Tutustuimme myös Sissin kotiin, kauniiseen Schönbrunnin linnaan. Paikka oli yhtä upea, kuin kuvissa ja syksyn ruska korosti kauneutta. Saimme liput myös Elisabeth-musikaaliin parhaille paikoilla 15 eurolla (normaalisti liput noille paikoille maksavat 150). Musikaali oli upea. Niin upea, että esimerkiksi eräs keski-ikäinen mies kertoi meille ennen musikaalin alkua nähneensä musikaalin 15 kertaa, koska rakastaa Sissiä. Joka kerta liput parhaille paikoille ja hän oli valmis maksamaan sen 150 euroa jokaisesta kerrasta. Sissi-fanius ei siis ole sukupuolisidonnaista. Tosin kauniimman sukupuolen edustajat tuntuivat olevan suurempi faniryhmä paitoineen jne.



Perjantaina Wienissä ollessamme, pääsimme todistamaan Itävallan kansallispäivän juhlaa Heldenplatzilla. Itävallan armeija esitteli voimiaan ja aukio oli täynnä ihmisiä. Kiertelimme myös muutenkin Wienin keskustassa, joka oli upeasti koristeltu punavalkoisin lipuin.

Kävimme myös mielenkiintoisella klubilla, nimeltään Morrison. Ex-bordelli, joka todellakin näytti siltä. Ystäväni neiti Saariaho olisi pitänyt.

Nyt myös voin sanoa, että olen virallisesti syönyt Sacherkakkua hotellissa nimeltä Sacher. Alkuperäinen salattu resepti, ja kyllä se hyvältä myös maistuikin. Kuulin ihmisten päivittelevän Sacherkakun kalleutta, mutta mitä Suomessa saa 4,5 eurolla? Coffee housessa yhden kahvikupin ja keksin ehkä. Joten kyllä kannatti. Ruokahalua kannatta käydä nostattamass herkkujen taivaassa Naschmarktilla ja jos Wienissä nälkä todellakin yllättää, suosittelen paikkaa nimeltä 12 apostolia, vaikka tosin Schnitzelin kanssa tarjottava perunasalaatti maistuu parhaalta täällä Steiermarkissa paikallisen erikoisuuden kurpitsansiemenöljyn kanssa, jota on muuten kaikkialla täällä.

Etelä-Steiermarkin viinireitti

Koska tarkoitus ei ollut kertoa pelkästään Wienistä, niin kerronpas teille viinistä, ja viiniretkestä täällä ihanassa Steiermarkissa. Viime lauantaina pääsimme tutustumaan paikallisiin Buschenschankeihin viiniretkellämme, joka suuntautui Etelä-Steiermarkin viinireitille. Maistelimme paljon paikallisia viinejä, ja alueen erikoisuuksia. Etelä-Steiermark on tunnettua viinialuetta, ja sen viinit voittavat vuosittain useita palkintoja laatunsa vuoksi. Alueella tuotetaan enimmäkseen valkoviinejä, mutta kyllä sijaa löytyi myös punaviinille.  Viinimaistelu viinitilalla oli upeaa, ja olen vielä varma, että kyllä minusta vielä viiniasiantuntija kouliintuu. Lopetimme viiniretken syömällä steiermarkilaisia erikoisuuksia, joka käytännössä tarkoittaa, lautasta täynnä lihaa ja ihraa. Entiselle kasvissyöjälle ponnistus, mutta kyllä yllättävän paljon sain alas, koska oli niin nälkä.

Hyvät naiset ja herrat, haluan mainita, että olen osallistut elämäni ensimmäisen kerran flashmobbiin. Gangnam style Flashmobin idea oli tanssia isolla joukolla Grazin pääaukiolla youtube- ja soittolistojen hitiksi noussutta Gangnam Style-tanssia. Yrittäkää bongata mut, takinvärin voitte arvata:
http://www.youtube.com/watch?v=rx6zV4-KcI8

Beim Bürgermeister

Halloweenjuhlintaa

Slovenian julkkiksia

Maribor und viva la vida!

Edelliseen viikkoon täällä mahtui mm. Pormestarin vastaanottoa (paljon hyvää ruokaa ja juomaa), kansainvälistä illallista (johon tein hmm sanotaanko, ei sukunimeni veroisen näköisiä karjalanpiirakoita, mutta hei sisäinen kauneus ratkaisee!), sekä vierailua Slovenian puolella Mariborissa. Maribor on Drava-joen rannalla sijaitseva Slovenian toisiksi isoin kaupunki, ja vajaan tunnin junamatkan päässä rakkaasta Grazista. Tutkimusryhmämme lähti etsimään Mariborista elämää, ja törmäsi pitseriassa mm. paikalliseen slovenialaiseen julkkikseen Artur Serniin, joka herätti meissä ihmetystä, kävellessään paljain jaloin kaduilla lakatuin varpainkynsin. Mies on realitytähti, entinen presidenttiehdokas, hänellä on neljä tohtoritutkintoa ja 6 vaimoa, joista yksi on Slovenian kuuluisin pornotähti. Näimme myös viiniteemaan liittyen maailman vanhimman viiniköynnöksen ja solmimme uusia tuttavuuksia. Retki oli huisin hauska hyvässä seurassa, mutta lopputuloksemme oli, että Graz on edelleen nro 1.



Bussi,
eure Sara

Hypin onnesta täällä :D

Oh Österreich, für immer und für alle Zeit, Holla-Holladio!

Kansallissankareita on moneksi, Suomessa löytyy Matti Nykäsestä Elmoon. Itävallassa varmasti viikon puhutuin henkilö, kansallissankariksikin tituleerattu henkilö on Felix Baumgartner, suoraan Itävallan Salzburgista. Mies, joka hyppäsi stratosfääristä, rikkoi äänivallin ja selvisi hengissä alas. Luulen, että muistan tuon hypyn varmaan koko ikäni. Viime sunnuntaina katsoimme kämppisteni kanssa jännityksen vallassa suoraa lähetystä reilusta 39 kilometristä. En tiedä hikoilinko meneillään olevan kuumeen takia, vai ihan vain jännityksen vuoksi, mutta hypyn katsomista ei voinut jättää välistä. Hyppy onnistui loistavasti, mikä olikin toki erittäin arvattavaa, ovathan itävaltalaiset ennenkin osoittaneet osaavansa hypätä mm. Thomas Morgensternin, Gregor Schlierenzauerin ja Andreas Koflerin voimin.

Retkikunta Dachsteinilla

Dachsteinilla (suom. Kattokivi) olo tuntui todellakin kuin Steiermarkin katolla olisi. Dachsteinin vuoristo on Bundeslandini Steiermarkin korkein vuoristo, lumiset huiput häämöttävät noin 3000 metrissä ja maisemat ovat upeat. Adjektiivejä tarvittaisiin paljon noita näkemiäni maisemia kuvailemaan, mutta sanottakoon suomalaisen lyhyesti KAUNIS, HENKEÄSALPAAVA ja UPEA. Alpeissa on sitä jotakin! Olipahan siellä järvikin, joten järvenrantamökin paikkakin löytyi sopivasti. Huipulla oli myös lunta, joten olo oli myös kotoisa. Näkemässäni itävaltalaisessa mainoksessa kysytään: ”voiko lumen haistaa”. Minä sanon, kyllä voi. Huipulla oli kuitenkin erittäin lämmin ,ja otimme aurinkoa topeissa. Oli ihana nähdä, kun meksikolaiset vaihtaritoverit näkivät ensi kertaa lunta. Tuota valkoista ainetta tuli katsottua aivan uusin silmin. Paluumatkalla pysähdyimme pienessä ja suloisessa Hallstattin kaupungissa. Järven rannalla, alppilaaksossa sijaitseva Hallstatt on satoja vuosia vanha kaupunki, joka on kuuluisa suolastaan. Hallstatt on herättänyt myös maailmanlaajuista kiinnostusta ja kiinalaiset ovatkin rakentaneet kaupungista kopion Kiinaan.. Kaupungin nähtyäni ymmärrän hyvin, miksi he ovat sen rakentaneet. Tuollaisessa paikassa sijaitseva kaupunki, ei voi olla kuin kaunis! Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuota ihanaa leppoisaa tunnelmaa, auringonlaskua Alppien taakse ja järven tuoksua ei voi Kiinaan asti kopioida. Hallstatt on nähtävä paikan päällä! 

Kaupunki Itävallassa vai Kiinassa?

Joka niemeen, notkohon saarelmaan, kodin tahtoisin nostattaa

Hallstat

Näissä asuissa voisi ensi kerralla lähteä Alppeja valtaamaan

WG:mme sai viime viikolla uuden asukkaan. Hän on pieni, tumma ja ketterä. Fibi-kissa saapui viime viikonloppuna ja alkuarastelujen jälkeen on asettumassa taloksi. Koska Itävallassa on erikoinen käytäntö pitää koiria mukana luennolla (ja nyt en puhu vain pienistä koirista vaan myös isoista!!), niin harkitsenkin nyt Fibin mukaan ottamista ensi luennolle… Taidan kyllä kuitenkin jättää Fibin tällä kertaa kotiin, veikkaan että se ei ehkä pysyisi yhtä paikallaan kuin koirat.  

Keskelle Grazia on vanha linnake Schlossberg, joka on itsessään komea näky, ja jossa järjestetään upeita tapahtumia. Viime perjantaina olimme linnakkeen luolastoissa järjestetyissä bileissä, jotka olivat huikeat. Luolassa oli monta kerrosta täynnä ihmisiä, hyvää musiikkia ja hyvä tunnelma. Totta kai myös itävaltalaisille rakasta Red Bullia, jota eroon täällä ei pääse kyllä millään.  Oikeastaan loogista, sillä Itävallassa ei paljon keritä nukkua, minkä pulman itävaltalaiset ovat ratkaisseet keksimällä punaisen härän, joka antaa siivet. 

Koripalloa olen päässyt täällä jälleen harrastamaan, mistä olen todellakin nauttinut. Kaipailinkin jo hikisten tossujen tuoksua! <3

            

 Nyt pikkuhiljaa auringon paisteessa valmistautumaan luennolle lähtöön, hieno päivä! 

Österreich <3

Bussi,

Eure Sara

Land der Berge, Land am Strome

Meine Welt sind die Berge, lauseen voin todellakin allekirjoittaa. Jylhät vuoret, kauniit laaksot ja vesiputoukset odottivat meitä kun eräs keskiviikkoaamu lähdimme tyttöporukalla seikkailemaan Bärenschutzklammin kuvankauniisiin maisemiin. Bärenschutzklammista on hyvä aloittaa vaeltaminen, sillä se sijaitsee melko lähellä Grazia ja on vesiputouksineen upea paikka. Paikan päälle saavuttuamme, jopa ilma tuntui jotenkin todella puhtaalta. Täynnä energiaa pitkään valvottujen öiden jälkeen, retkikuntamme lähti kipuamaan ylöspäin. Kävi ilmi, että kiipeileminen oli paitsi hauskaa, myös hyvää liikuntaa. Sen tiesivät myös jalat seuraavana päivänä. Matkan varrella mukaan tarttui iäkkäämpi steirerilainen pariskunta, joka kertomansa mukaan tekee nousun Bärenschutzklammille vähintään kerran vuodessa. He sydämellisinä steirerilaisina adoptoivat seurueemme ja kutsuivat meidät vuoristomajalle syömään ja juomaan heidän laskuunsa. Näimme myös mm. alppikauriin, jonka houkuttelimme (tai sitten hätistimme) laulullamme. Reissu oli todella unohtumaton, jonka kunniaksi ensi viikolla lähdetään sitten valloittamaan Dachsteinia. 

Rakkaat kämppikseni ovat loistavia muusikoita, ja loistavia live-esiintyjiä. Viikko sitten paikallisessa galleriassa pidetty konsertti jäi erityisesti mieleeni, joten haluaisinkin jakaa siitä pieniä paloja teille. http://scotchbutter.bandcamp.com/ .Tunnelma oli loistava täpötäydessä Freie Galleriessa kolmen loistavan livebändin esiintyessä. Lipunmyyjänä oleminen olikin parhaimmillaan hikistä puuhaa. Illan aikana kuultiin mm. jazzia, poppia, indietä jne. Olen todella ylpeä upeista kämppiksistäni. <3

Yliopisto on lähtenyt hiljalleen rullaamaan ja pienen alkuhämmennyksen jälkeen myös luentosalit ovat pikkuhiljaa alkaneet löytymään. Opiskelu on luonnollisesti täällä aika lailla erilaista kuin Suomessa, pienien luentojen/kurssien sijaan myös germanistiikassa on satojen ihmisten massaluentoja, ja usein on niin, että luennoille halukkaita on niin paljon, että viimeiset joutuvat istumaan luentosalin rapuilla. Kanssaopiskelijat esittävät kysymyksiä ja mielipiteitä myös isoimmilla luennoilla, ja kuten kaikki saksankielisissä maissa opiskelleet tietävät, aplodien tai Suomessa tyypillisen luentosalista pakoon lähtemisen sijaan, luennon päätyttyä rummutetaan pöytää ja osoitetaan täten kunnioitusta luennoitsijalle. Kun sadat ihmiset rummuttavat pöytää yhtä aikaa, on ääni todellakin mahtava. Joku kerta haluan vielä äänittää sen. Toki pienemmillä kursseilla ei ole niin paljon opiskelijoita, ja ne ovat enemmän vapaamuotoisempia, mutta siitä huolimatta luennoitsijaa/kurssinpitäjää on puhuteltava kohteliaasti ja luonnollisesti teititeltävä. Suomi herättää monessa paikassa kiinnostusta, ja maa onkin mainittu monella luennolla, mm. yhtenä maailman vaikeimmista kielistä. Harva kuitenkaan tietää Suomesta niin paljoa, joten jos haluaisin, voisin valehdella vaikka mitä. Sitä en kuitenkaan tee. Olen liian huono valehtelemaan, mikä on isältä peritty taito. Hätätilanteissa sitä tulee kuitenkin käytettyä, ja kuitenkin ilmeisen onnistuneesti. Eräs maanantai pyöräillessäni pois koristreeneistä, törmäsin poliisiin. Okei, oikeasti tiesin, että pyöräillessä on täällä(kin) käytettävä ajovaloa, jota en ollut ”ehtinyt” ostaa. 60 euron sakot eivät houkutelleet, joten kerroin poliisisedälle olevani Suomesta ja tulleeni kaupunkiin kolme päivää sitten. Selitin, että Suomessa ei tarvitse käyttää pyörävaloja, koska siellä ei ole hirveästi liikennettä, vain paljon metsää täynnä karhuja. Myönnetään, vähän liioiteltua, ja ei tainnut poliisikaan tarinaani täysin uskoa, ja totesi minulle, ettei usko että Suomen kaltaisessa maassa ei muka olisi lakia, joka ei kieltäisi lamputta ajoa. Totesin poliisille (ehkä vähän uhmakkaasti), että olen asunut Suomessa 20 vuotta ja minä tiedän! Tämän jälkeen, yllätyksekseni, hän vain pyysi henkilöllisyyspaperini ja käski ostamaan valon. Hän myös pyysi, etten kertoisi kenellekään, etten saanut sakkoja. Siksipä päätin kirjoittaa siitä blogiini.

Kansainvälisten kontaktien aika! :D

Erasmusopiskelijan elämä on tapahtumarikasta ja uusia ystäviä, sekä tuttavia tulee päivittäin lisää. Eri kulttuurien keskellä eläminen on rikasta ja erittäin hauskaa. Bileitä on luonnollisesti erasmusopiskelijan elämään mahtunut: Pub crawlista eli pubikierroksesta Pinkelparteihin, juhliin joissa vessa on boikotissa illan ajan. Pubcrawlin aikana viimeistään kävi selväksi, että Steiermarkissa rakastetaan todellakin kurpitsansiemeniä ja niistä tehtyä öljyä! Kurpitsansiemenistä tehdään olutta, pitsaa, suklaata.. Vaikka mitä! 

Suklaatakin kaikki rakastavat, ja mikseivät rakastaisi, kun Steiermarkissa on vallan erinomainen eettinen suklaatehdas Zotter, jonne teimme päiväretken eräs sunnuntai. Suklaata oli monen sorttia, ja erilaisia suklaalaatuja sai syödä ja maistella valuvista suklaahanoista. Suklaamakeisia kahmittiin taskut täyteen ja makuja löytyi laidasta laitaan: tequilasta kuivattuihin orvokkeihin. Todellakin onnistunut päivä, jonka päälle vielä maistuva Schnitzel ja omasta panimosta valmistettu Radler.  Elämä maistuu täällä Itävallassa upealle! :D

Bussi,

eure Sara

(Urheilu)hulluja nuo itävaltalaisetkin

Tähän alkuun tietovisa: Mikä saa tuhannet opiskelijat nousemaan maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan (tai jatkamaan tuohon aikaan samoilla silmillä yliopistolle), jos ilmaista ruokaa tai juomaa ei lasketa? No, ei ainakaan normaalit luennot, vaan ilokseni on todettava että yliopistoliikuntaan ilmoittautuminen. Tuhansia tuhansia opiskelijoita odotti minua klo 6:30 maanantaiaamuna, kun saavuin yliopiston päärakennukselle ilmeisen myöhässä, sillä olin jonon 981. Monet olivat yöpyneet päärakennuksen käytävillä edellisen yön, samaan aikaan kun me vaihtarit tästä tietämättömänä pidimme grillibileitä. Jonossa tapaamieni uusien tuttavien kanssa päätimme, että mekin yövymme ennen kesälukukauden alkua ja uusien urheilukurssipaikkojen jakamista ulkona. Kesälukukaudella riippuliito on sitten minun heiniäni. Nyt onnistuin kuitenkin saamaan tosiaan numeron 981 (mikä ei sinällään ihmismäärään verrattuna ole huono) ja tiistaina uudestaan jonotettuani, sain paikat koripallosta ja lentopallosta. Eli juuri niistä, mistä eniten halusinkin. 

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Huhhuh aika menee täällä niin nopeasti, ettei ehdi edes blogia kirjoittaa. Paljon on tekemistä, ja vilinää. Vähän vajaaseen kahteen viikkooni täällä kauniissa ja vielä lämpimässä Grazissa mahtuu mm. uusia ystäviä, PALJON uusia ystäviä, juhlintaa, kämppisten konsertteja, BBQ-juhlia, eksymisiä, Stammareita ja viikkopäivät (juhlat sen kunniaksi, että olen ollut viikon täällä). Rakkautemme Grazin kanssa kasvaa vain, mitä paremmin opimme tuntemaan.  Okei, myönnettäköön, että eksyn melkein joka kerta kun astun ovesta ulos, jopa matkalla yliopistolle, vaikka asumme käytännössä naapurissa. Asian voi toisaalta kääntää niinkin päin, että hankin vain itselleni vähän lisää liikuntaa (ja toisinaan muillekin, jotka luottavat navigointitaitoihini). Haluan pitää huolta kunnostamme, ja samalla tulee löydettyä uusia paikkoja. Toki pari kertaa yöllä yksin eksyttyäni, on tehnyt mieli soittaa neiti Kulmalalle.

Grazin maamerkki

Alkuasetelma ennen Pinkelpartyja, joista kerron ensikerralla lisää.

kotityöhyrrä ja saran sarake

Saksaa on tullut puhuttua niin paljon, että välillä jopa suomen puhuminen Skypessä tuntuu vaikealta. On ihana puhua saksaa, ja tosi kiva, että omistan niin mukavat kämppikset, joiden kanssa voin puhua paljon. Meitä on täällä WG:ssä yhteensä 4 asukasta: Minä (ylläri), Tini, Anka ja Valentin (tai oikeastaan meitä on 5, koska Ankan poikaystävä Boris asuu myös käytännössä täällä). Perjantaina juhlittujen viikkojuhlieni jälkeen olen myös täysivaltainen WG:n jäsen, eli tarkoittaa, että sain kotityöhyrrään oman sarakkeen. Wuhuu! 



 Eilen koin mielettömän upeita elämyksiä, kun olimme valloittamassa Alppeja. Tämä reissu ansaitsee kyllä todellakin oman blogikirjoituksen kuvineen, joten säästän sen ensikertaan.

Pahoittelen tämänkertaisen blogini kuvien vähyyttä, mutta asia juontaa juurensa erääseen uintireissuun, jolloin kamera sanoi kaputt. Toisinsanoen se on rikki.

Nyt lopetan blogin, sillä tulee muuten kiire kansainvälisiin ruokabileisiin (myönnetään, täällä syödään koko ajan). 

Bussi,

Eure Sara